|
Single-ended
push-pull topologia lienee kehitetty alunperin
"raudattomaksi" pääteasteeksi, sillä sen
kuormaimpedanssi on merkittävän alhainen. Ohjaus tapahtui
alunperin alemman putken hilalta ylemmän putken toimiessa
vakiovirtageneraattorina. Kytkennän ongelmana on alhainen
lähtöteho ja suuri särö. Kytkennästä ei muodostunut kovin
suosittu luultavasti edellä mainituista syista. Sitä käytettiin
jonkin verran radiovastaanottimissa suuriohmisen kaiuttimen kanssa
ilman päätemuuntajaa.
Topologian
säröä voidaan pienentää ja lähtötehoa kasvattaa ohjaamalla
kumpaakin putkea vastakkaisvaiheisilla signaaleilla. Ongelmaksi
muodostuu ylemmän putken ohjaus, jonka svingin tulisi olla lähes
anodijännitteen suuruinen. Pääteasteen anodijännite on ollut
tyypillisesdti n. 300 V EL86 putkilla. EL86 lienee alunperin
kehitetty sopimaan tämänlaiseen topologiaan. Sen sijaan näin
alhaisella anodijännitteellä PCL84:n lähtöteho jää varsin
alhaiseksi. Optimi toimintapisteessä anodijännitteen tulisi olla
n. 600 V. Tällöin ylemmän putken ohjausjännitteen tulee olla n.
520 V p-p. Tästä valtaosan voi muodostaa bootstrapilla, jolloin
riittää normaali PCL84:n ohjausjännite ohjaimelta. Toinen
mahdollisuus on käyttää ohjaukseen muuntajaa, jolloin koko
vahvistin voidaan toteuttaa kahdella putkella.
|
