|
Tämän radion tarina kohdaltani alkaa
9.3.1985, jolloin ostin sen Salon huutokauppakamarin huutokaupasta
Halikossa (viimeinen huutokauppa Hägerthin valinnassa) 10 markalla
(huudot 5, 7 ja 10 mk). Radio oli varsin huonossa kunnossa joskin osiltaan
täydellinen. Radio oli ilmeisesti kärsinyt kosteudesta, sillä
kotelon yläpinnasta ja osin myös sivuilta oli viilutus joko
kokonaan poissa tai liimauksestaan irti. Myös viilun alla ollut
vaneeraus oli irti liimauksestaan. Tämä kerros oli joitakin
halkeamia lukuunottamatta kuitenkin ehjä. Kotelon kulmat oli
pyöristetty ja pyöristyksiä varten oli tehty eri palat, joihin
sivujen, kannen ja pohjan vanerit oli liimattu. Nämä liimaukset
olivat antaneet periksi niin, että kotelon muoto oli jonkin verran
kärsinyt. Kotelon oikean sivun alaosasta pyöristyksen päältä
oli viilutus poissa ja pohjavaneeraus irti. Etuosan mustat
kehyslistat olivat osittain irti liimauksistaan. Etuosasta
asteikkosyvennyksen reunoilta viilutus oli monin paikoin irti
samoinkuin kautinaukosta. Etuosan jalkatassuna toimivasta laudasta
oli joskus sahattu pala pois.
Ulkoasuosista radiosta puuttuivat
sivunuppien alta muovilevyt. Etuosasta oli varissut pois Nordell
& Koskisen salmiakkikuvion mallinen logo. Logon paikka ja malli
oli nähtävissä viilutuksessa ja pieniä jäämiä myös
värityksestä.
Radion koneistosta oli joskus
vaihdettu verkkomuuntaja. Uusi verkkomuuntaja oli mitoiltaan
erilainen alkuperäiseen verrattuna. Tässä yhteydessä oli
jouduttu vaihtamaan jännitteenvalitsimen paikka ja mahdollisesti
sävynsäätöpotentiometrin kiinnitys runkoon. Tästä
viimeksimainitusta seikasta ei kuitenkaan ole varmuutta.
Radio puhdistettiin ja siihen
kytkettiin sähköt 10.3.1985 jonka jälkeen radio jäi
odottamaan kunnostusta. Vauriot olivat siksi mittavia, että
kunnostukseen ryhtyminen vaati tarkkaa harkintaa. Tai kuten, kun
kunnostus pääsi alkuun Salon kansalaisopiston
huonekaluentisöinnin kurssilla syksyllä 2006, ohjaaja totesi
tehtävän olevan vähintäänkin haasteellisen.
Ennen kunnostukseen ryhtymistä
irroitin koneiston kotelosta ja piirsin siitä kytkentäkaavion.
Tietojeni mukaan kaikkien ennen vuotta 1945 valmistettujen Saloran
radioiden kytkentäkaaviot ovat tuhoutuneet (palaneet). Niitä
saattaisi kuitenkin löytyä vanhojen radiohuoltojen kätköistä.
Kunnostus
alkoi kotelosta. Ensimmäinen tehtävä sassiksen poiston jälkeen
oli purkaa kotelo osiin. Onneksi se oli koottu ruuveilla niin, että
osien irroitus onnistui vaivattomasti. Kotelon pohjassa oli kaksi
puista jalkatassua, jotka kumpikin oli kiinnitetty kahdella
puuruuvilla. Kotelon takaosassa oli nauloilla kiinni takakannen
kiinnityslistat ja pohjalla kaksi sassiksen kiinnityslistaa
ruuveilla kiinnitettynä. Kaiutin oli kiinnitettynä vaneriseen
kehikkoon, johon myös kaiutinkangas oli liimattu. Tämän jälkeen
oli etumaski irroitettavissa. Sen kiinnitykseen oli käytetty kuusi
ruuvia.Nyt oli kotelo purettu niin pitkälle kuin se oli
mahdollista. Jäljellä oli vain kaiuttimen irroitus kehikostaan ja
kaiutinkankaan irroitus. Kaiutinkangas oli liimattu kalaliimalla ja
sen sai vahingoittumattomana irti.
Kotelon
kunnostus alkoi poistamalla vahingoittunut viilutus. Viilutus
poistettiin koko yläosasta aina kummankin sivun yläosaan saakka.
Työkaluina olivat taltta ja puukko. Jätettävän viilun raja
tasattiin viivoitinta käyttäen. Seuraavana vaiheena oli viilun
alla olevan irronneen vaneerauksen liimaus.
Tässä
vaiheessa jouduttiin tekemään valinta alkuperäisen kalaliiman ja
nykyaikaisen liiman välillä. Keskusteluissa kurssin ohjaajan
kanssa päädyttiin Erikeeperiin sen parempien
tarttumisominaisuuksien takia. Pelättävissä oli, että
alareunasta irronnut vaneeraus ei pysyisi kiinni vanhoilla
liimoilla. Pelko osoittautui aiheelliseksi, sillä kahden tunnin
liiman kuivumisajan jälkeen irroitettaessa puristimet, alkoi
pyöristyksen yli oleva liimaus hitaasti muuttaa muotoaan. Puristin
liimauksen uudelleen ja annoin sen olla rauhassa viikon. Tämän
jälkeen liimatussa vaneerauksessa ei tapahtunut enää elämistä.
Tämä liimavalinta oli kunnostuksessa ainoa myönnytys nykyajalle. Vaneerauksen
liimaus alkoi kotelon pääliosasta. Koska liiman vieminen
kotelomateriaalin ja vaneerauksen väliseen rakoon pohjaan saakka ei
onnistunut millään välineellä, ohennettiin liima ja annettin sen
valua painovoiman vaikutuksesta pienimpiin rakoihin. Liimauksen
puristus tapahtui kahden laudan välissä. Laudat oli sahattu
sopiviin mittoihin niin, että ei puristettu kotelon puöristyksiä.
Vaneerausta vasten käytin ohutta solumuovia, jonka tarkoituksena
oli puristusvoiman tasaaminen koko liimattavalle alueelle. Opin
tekniikan perushuollettaessa Salon ilmailukerhon ASK13-tyyppistä
koulukonetta. Liimauksen annettiin kuivua puristuksissa vuorokauden.
Liimaus onnistui erittäin hyvin. Seuraavana oli vuorossa kotelon
alaosan pyöristyksen yli irronneen vaneerauksen liimaaminen. Sitä
varten valmistettiin sekä sisä- että ulkopyöristystä vastaavat
puumuotit. Näiden avulla saatiin vaneeraus puristettua muotoon.
Myös tässä käytössä oli solumuovi. Jo aikaisemmin mainitun
liiman kuivumisepisodin jälkeen myös tämä vaneeraus saatiin
liimattua onnistuneesti. Nyt noin vuosi liimauksen jälkeen
vaneeraus on pysynyt hyvin paikallaan. Näiden liimausten jälkeen
alkoi näyttää siltä, että kotelo saataisiin todellakin
kunnostettua.
Kunnostus
jatkui etupanelin asteikkosyvennyksen irronneen viilutuksen
liimaamisella. Pinnan kaareva ja vino muoto oli ongelmallinen ja
sitä varten valmistettiin puiset puristutyökalut. Niiden avulla
käyttäen solumuovia puristuksen tasaajana saatiin viilut liimattua
takaisin paikoilleen. Sama tehtiin kaiutinaukon viiluille. Seuraavana
oli vuorossa kotelon sivu- ja yläpintojen uudelleen viiluttaminen.
Viiluksi valittiin hivenen alkuperäisestä poikkeava puulaji sillä
tarkoituksena oli, että uudelleen viilutettu osa olisi
jälkeenpäin erotettavissa. Toinen ongelma oli vanhan viilutuksen
värimuutokset. Viilutus aloitettiin kummaltakin sivulta. Viilun
liimaus tapahtui kolmessa vaiheessa. Ensiksi suoristettiin uuden
viilun reuna sopimaan saumattomasti yhteen vanhan viilun kanssa ja
liimattiin kiinni sivun suoraan pintaan. Tämän jälkeen viilu
liimattiin pyöristyksen yli käyttäen jo aikaisemmin mainittuja
muotteja. Viimeisenä viilu liimattiin yläpintaan. Joka vaiheessa
käytettiin solumuovia puristuksen tasaajana. Sama toistui kotelon
toisella sivulla. Viimeisenä viilutettiin kotelon yläpintaan
jäänyt kapea kaistale. Sitä varten tasattiin viilujen reunat ja
tehtiin aukkoon tarkasti sopiva pala. Tämän jälkeen kaikki
viilutukset olivat eheät. Vuorossa
oli vanhan lakkauksen ja petsauksen poisto ehjistä viilupinnoista.
Lakkaus poistettiin siklaamalla ja petsaus hiomalla. Näin saatiin
paljastettua puhdas puupinta. Tässä vaiheessa korjattiin kotelon
alaosasta paljastunut viilutuksen vaurio. Viimeisenä
oli vuorossa kotelon etuosaan liimatun kehyksen
kunnostaminen.
Kotelon muodon muutoksen seurauksena kulmaliitokset eivät sopineet
tarkalleen toisiinsa. Irronneet liimaukset korjattiin. Jälleen
jouduttiin kaarevien pintojen takia valmistamaan muotit, jotka
vastaavat pinnan muotoa. Kehyksestä oikeasta alakulmasta
sisäpuolelta jouduttiin poistamaan puuta ja vastaavasti
lisäämään ulkoreunaan. Valmistetulla työkalulla puristettiin
viilu muotoon ja liimattiin kiinni. Kulmaliitoksissa oleviin
rakoihin lisättiin puuta niin, ettei rakoja enää ollut.
Viimeisenä kehyksen puulisäykset hiottiin oikeaan muotoonja
samoin hiottiin vanhat petsaukset. Tämän jälkeen kotelo oli
puuosiltaan alkuperäisessä kunnossa lukuunottamatta pientä
muotovirhettä ja odotti pintakäsittelujä. Ennen
kotelon petsausta korjattiin
jalkatassu. Poistetun palan aukon
reunat tasoitettiin ja siihen valmistettiin tarkalleen paikalle
sopiva täytepala. Sassiksen kiinitysruuvia varteen täytepalaan
tehtiin pyöreä syvennys. Molemmista tassuista poistettiin vanha
lakkaus ja hiottiin petsaus. Kotelon
ja jalkatassujen paljaat puupinnat petsattiin mustiksi ja jätettiin
odottamaan lakkausta. Työn
alle otettiin kaiuttimen kiinnityskehikko. Siitä oli irronnut
jonkin verran vaneeriviiluja. Niiden tilalle liimattiin uudet. Kehys
hiottiin ja petsattiin. Alkuperäinen petsi oli harmahtavaa ja uusi
sitä hiukan ruskeampaa. Tässä tapahtui pieni sävymuutos. Aiemmin
irroitettu kaiutinkangas pestiin käsipesuna ja silitettiin. Muita
toimenpiteitä ei kehykselle tehty. Sassiksen
kiinnityspalikat ja takakannen kiinnityslistat puhdistettiin
kevyesti hiomalla. Kiinnityslistoista poistettiin vanhat ruosteiset
naulat. Nämä olivat varsin huonossa kunnossa eikä kaikkia saatu
poistetuksi vaan ne katkeilivat. Naulojen katkenneet päät
hiottiin. Muita käsittelyitä ei kiinnityspalikoille ja
kiinnityslistoille tehty. Viimeisenä
kotelo-osana otettiin käsittelyyn viilutettu maski. Siitä olivat
irronneet viilutukset korjattu aikaisemmin. Nyt poistettiin vanha
lakkaus kaikista pinnoista ja hiottiin kevyesti. Kotelon
kunnostuksessa oli jäljellä enää lakkaus. Maski,
jalkatassut ja kotelo lakattiin irrallisina, Lakkana käytettiin
shell-lakkaa. Tavoitteena oli kiilloitettu pinta. Lakkauksen
jälkeen kotelo oli alkuperäisessä loistossaan. Ainoana puutteena
on puuttuva Nordell & Koskinen logo. Vuorossa
oli kotelon kasaus. Radion takaseinä jätettiin entiselleen. Siitä
poistettiin ainoastaan huonokuntoinen verkkojohto, jonka kunnostus
odottaa koneiston käsittelyä. Kunnostustyöhän oli tehty Salon
kansalaisopiston huonekaluentisöinnin kurssilla ja radio oli
saatava opiston kevätnäyttelyyn. Siellä radio oli otsikkokuvan
mukaisessa kunnossa. Työ
jatkuu radiotekniikan kunnostuksella.
|
